Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Verkkouutisissa 19.5.2021
Koulukiusaaminen on julma henkisen väkivallan muoto, joka voi jättää kohteeseensa ikuiset arvet. Kenenkään ei pitäisi joutua koulussa pelkäämään kiusaamista tai väkivaltaa.
Nyt näin ei kuitenkaan ole. THL:n viimeisimmän, vuonna 2019 tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan joka neljäs Helsingin peruskoulujen yläluokkalaisista oli kokenut kiusaamista viimeisen lukuvuoden aikana. Perusopetuksen 4-5-luokkalaisista noin joka viidestoista ja yläkouluikäisistä noin joka kahdeskymmenes kertoi kokeneensa kiusaamista vähintään kerran viikossa. Viimeisen vuoden aikana julkisuudessa olleet julmaa väkivaltaa sisältäneet tapaukset ovat järkyttäneet suomalaisia erityisellä tavalla.
Kiusaamiseen on suhtauduttava vakavasti ja siihen on puututtava nykyistä määrätietoisemmin. Aiheesta on puhuttu paljon, mutta vähemmän on esitetty konkreettisia toimenpidettä kiusaamiseen puuttumiseksi. Tässä kirjoituksessani esitän viisi toimenpidettä, jotka Helsingissä tulisi tehdä seuraavan valtuustokauden aikana. Vaikka toimenpiteet on kirjoitettu Helsingin näkökulmasta, ovat ne monelta osin sovellettavissa myös muualle maahan.
1. Otetaan käyttöön Etelä-Karjalan malli
Vakavimmissa koulukiusaamis- ja väkivaltatapauksissa ei ole oikeastaan kyse enää koulukiusaamisesta, vaan lainvastaisista teoista. Etelä-Karjalassa on saavutettu hyviä tuloksia uudella mallilla, jolla puututaan lainvastaisiin tekoihin määrätietoisesti ennen kuin teot vakavoituvat entisestään. Malli tarkoittaa tiivistettynä sitä, että selvästi lainvastaiset teot siirretään suoraan viranomaisten käsiteltäviksi. Tekijä ohjataan keskusteluryhmään, jossa on tekijän ja uhrin lisäksi mukana keskustelemassa molempien huoltajat, poliisi sekä nuorten oikeusedustaja.
Olen työni kautta saanut keskustella aiheesta mallin kehittäjien kanssa ja olen vakuuttunut siitä, että sen käyttöönotto voisi tuoda lisäarvoa myös Helsinkiin. Helsingin 13-kohtaisen kiusaamisen vastaisen ohjelman rinnalle tuleekin tulevalla valtuustokaudella ottaa uusi lainvastaisia tekoja koskeva malli Etelä-Karjalan mallin pohjalta. Helsingissä yksi mahdollisuus on sitoa malli osaksi täällä hyvin toimivaa ankkuritoimintaa.
2. Kiusaamisen vastainen suunnitelma joka kouluun
Kaikki koulukiusaamiseksi luokiteltavat teot eivät ole lainvastaisia, mutta ne ovat silti vakavia. Jokaisessa Helsingin koulussa on tehtävä koulukohtainen suunnitelma siitä, miten koulukiusaamistilanteisiin koulussa käytännössä puututaan. Nyt toiminnan suunnitelmallisuudessa voi samankin koulun sisällä olla merkittäviä eroja. Parhaiten toimivat käytännöt on jaettava koulujen kesken ja skaalattava koko kaupunkiin.
Suunnitelma on tehtävä huolella ja sen tekemiseen on varattava riittävästi aikaa. Sen laatimiseen on koulun koosta riippuen asetettava esimerkiksi erillinen tiimi. Suunnitelmasta on käytävä selkeästi ilmi, miten kiusaamistilanteisiin käytännössä puututaan ja mitä seuraamuksia kiusaamisesta kiusaajalle on. Liikaa ei voi alleviivata sen tärkeyttä, että suunnitelmasta sovitusta myös pidetään käytännön tilanteissa kiinni.
3. Kehitetään kiusaamisesta seuraavia sanktioita
Kolmanneksi asennoitumistamme kiusaamiseen liittyviin sanktioihin on tarkasteltava uudemman kerran. On totta, että joskus kiusaaja voi esimerkiksi olla myös itse kiusattu. Se ei kuitenkaan vähennä tarvetta puuttua toista vahingoittamaan käyttäytymiseen myös sanktioin.
Yksi muutos, joka pitäisi tehdä mahdollisimman pian, on sen mahdollistaminen, että kiusaaja voitaisiin erottaa koulusta määräajaksi. Mahdollisuus määräaikaiseen erottamiseen rauhoittaisi erityisesti vakavaksi eskaloituneen kiusaamis- tai väkivaltatilanteen jälkeisiä päiviä kiusatun kannalta nykytilaa kohtuullisemmalla tavalla. Nyt tilanne on käytännössä se, että kiusattu on koulusta tällaisen tilanteen jälkeen pois itse.
Lisäksi, jos päädytään siihen viimesijaiseen keinoon, että kiusaaja ja kiusattu on erotettava eri kouluihin, on erottaminen tehtävä oikeudenmukaisesti. Nykyinen pääsääntö, jossa koulua vaihtaa lähes aina kiusattu, eikä kiusaaja, on käännettävä toisin päin.
4. Panostetaan tunne- ja vuorovaikutustaitoihin
Tunne- ja vuorovaikutustaitoihin on panostettava nykyistä enemmän varhaisesta iästä lähtien. Sen lisäksi, että näin voidaan ehkäistä kiusaamista, on taidoista valtavasti hyötyä muutenkin elämässä. Esimerkiksi pienelle oppilaalle voi kiusaaminen olla vaikeasti ymmärrettävä käsite, joka avautuu vasta esimerkiksi draaman keinoja tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamisessa hyödyntämällä. Aihe tulisi huomioida nykyistä paremmin myös opetussuunnitelmassa.
Kirjo siinä, miten toisen asemaan asettumista opetetaan esimerkiksi perusopetuksessa, on luonnollisesti valtavan laaja. Siinä, missä 1-luokkalaiselle voi toimivaa olla asian avaaminen käsinukeilla esittäen, voi 9-luokkalainen tarvita esimerkiksi ajan kanssa otettua luokan yhteistä keskustelua.
5. Voimavarat kuntoon kouluissa
Lopuksi on välttämätöntä painottaa, että kaikki kiusaamisen vastaiset toimet jäävät helposti vain kauniiksi ajatuksiksi, jos niiden toteuttamiseen ei opettajilla ole arjen työssä käytännön mahdollisuuksia. On tärkeä ymmärtää, etteivät korkeamoraaliset ammattilaisemme nytkään jätä puuttumatta kiusaamistilanteisiin siitä syystä, etteivät he välittäisi.
Ongelmaksi voi sen sijaan tulla työn hektisyys. Opettajilla on työssään tavanomaisesti valtava kiire ja siten irrotettavaa aikaa esimerkiksi erillisille keskusteluille kiusaajan ja kiusatun kanssa voi olla todella vaikeaa löytää. Kiusaamistilanteiden selvittäminen ei nimittäin voi tarkoittaa esimerkiksi muun luokan jättämistä heitteelle.
Yleensä kiusaamistapausten hoito edellyttää myös pitkäjänteisempää keskustelua ajan kanssa. Jotta tähän on käytännössä opettajilla muun työn ohessa aikaa ja mahdollisuuksia, vaatii se koulutuksen lisäresursseja. Lisäksi on hyvä huomata, että kiusaamista tapahtuu myös koulun ulkopuolella. Siksi kiusaamisen vastaiseen työhön tarvitaan meitä kaikkia.