Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Verkkouutisissa 20.10.2021
Pari vuotta sitten luin Greg Lukianoffin ja Jonathan Haidtin kirjan ”The Coddling of the American Mind”. Kirjassa Lukianoff ja Haidt kuvailevat jenkkiyliopistojen kampuksilla 2010-luvulla yleistyneitä woke-kulttuurin ilmiöitä ”safe spaceineen” ja ”trigger warningeineen”. Kirjoittajat varoittavat, että opiskelijoita epämiellyttäviltä ajatuksilta eristävä ylisuojelun kulttuuri aiheuttaa lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä kasvattamalla sukupolven, joka ei enää kestä yhteiskunnassa väistämättä eteen tulevia omasta ajattelusta poikkeavia näkemyksiä. Vahva suositus, jos kirja on jäänyt lukematta.
Tuo kirja palasi mieleeni jälleen tällä viikolla, kun mediassa on kohuttu jo useampia sukupolvia Suomessa yhdistäneestä lautapelien kestosuosikista, Afrikan tähdestä. Kohu alkoi siitä, kun saksalainen vaihto-opiskelija julkaisi joukon videoita, jossa hän syytti Helsingin yliopiston maantieteen opiskelijoita rasismista ja kolonialismista ja vaati heille seurauksia opiskelijoiden pukeuduttua fuksiaisissa Afrikan tähti -lautapelin hahmoiksi. Kohua ei estänyt se, ettei syytteitä esittänyt ollut itse ollut paikalla koko tapahtumassa ja syytti opiskelijoita väärin tiedoin. Instagram-videoillaan vaihto-opiskelija esimerkiksi luetteli sääntöjä, jotka eivät todellisuudessa kuulu Afrikan tähti -peliin ja väitti, että opiskelijat olisivat pukeutuneet orjiksi ja orjien pitäjiksi, mitä ei todellisuudessa ollut tapahtunut.
Kohu on täysin järjetön. Rasismia ei tietenkään ratkaista Afrikan tähteä kieltämällä. Sillä voidaan enintään menettää arvokasta kolonialismia ja historian vääryyksiä koskevaa tietoa ja ymmärrystä, mikä ei voine olla ainakaan rasismista tänä päivänä kärsivien etu. Tilanne on myös täysin kohtuuton opiskelijoille, jotka ovat joutuneet vedetyksi osaksi kohua vasten tahtoaan ja ilman omaa syytään. Kohu itsessään onkin niin sanottu ”nollakohu”, joka ei itsessään ansaitsisi sen suurempaa huomiota. Tapauksesta merkittävän tekee kuitenkin Helsingin yliopiston toiminta, joka ei viittä tähteä – vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa Afrikan tähteä – ansaitse.
Sen sijaan, että yliopisto olisi puolustanut opiskelijoitaan epäreiluilta syytöksiltä, se on sosiaalisen median viestinnässään keskittynyt korostamaan tapahtuman eli opiskelijoiden toiminnan ongelmallisuutta. Viimeisen kahden vuorokauden aikana yliopisto on ehtinyt leimata opiskelijoiden valitseman Afrikan tähti -teeman jo ainakin ”ongelmalliseksi”, ”loukkaavaksi” ja ”rasistiseksi”. Yliopisto myös rajoitti Twitterissä asiaa koskevaa keskustelua. Myös kaikkia Helsingin yliopiston opiskelijoita pakkojäsenyydellä edustava HYY kiirehti pyytämään anteeksi ja kiittämään tärkeän keskustelun aloittamisesta kohun alullepanemaa, vääriä väitteitä esittänyttä henkilöä.
Yliopiston käyttämä kieli on kuin suoraan kopioitua yhdysvaltalaisilta yliopistokampuksilta tutusta intersektionaalisesta liturgiasta. Kun yliopistoa pyydetään perustelemaan, miksi pelinappuloiden ja -hahmojen esittäminen hassuttelutarkoituksessa on ongelmallista, ei yliopisto osaa vastata tähän muuta kuin, että ”emme halua vähätellä kenenkään kokemusta”. Tämä ajatus on tietenkin kaunis, mutta yliopiston jos jonkun tahon pitäisi ymmärtää, että tämä on yksinään täysin riittämätön argumentti maailmassa, jossa ihmisten kokemukset ovat usein erilaisia ja jopa risteäviä. Kuka ajattelee niiden opiskelijoiden kokemusta, joiden toiminnan yliopisto on nyt leimannut loukkaaviksi ja rasistisiksi?
Yksi syy sille, miksi läntinen maailma on menestynyt niin hyvin, on ajattelun vapauden ilmapiiriä perinteisesti korostanut yliopistolaitos. Yliopiston tulisi jatkossakin olla se taho yhteiskunnassa, joka viimeiseen asti puolustaa rationaalista ajattelua, tieteellisiä metodeja ja sananvapautta silloinkin, kun muu yhteiskunta on vajoamassa taantumukseen. Nyt näyttää kuitenkin olevan käymässä päinvastoin: yliopisto on se taho, joka näyttää omaksuvan vahingollisen tuontikulttuurin rantauttamisen Suomeen ensimmäisten joukossa.
Helsingin yliopisto on minulle rakas. Se on yliopisto, jossa olen itse opiskellut, vieläpä kahdessa eri tiedekunnassa. Siksi haluan esittää tärkeälle opinahjolleni tässä avoimessa kirjeessä vakavan vetoomuksen. Rakas yliopisto, vielä ehditte tarkistaa suuntaa. Sen sijaan, että kopioisimme Suomeen yhdysvaltalaisten yliopistojen hullunkurisimmat muoti-ilmiöt, puolustetaan ja vaalitaan yhdessä niitä arvoja, jotka ovat tehneet yliopistosta niin menestyksekkään vapauden ja sivistyksen airueen.