Kuka puolustaisi pelastuspalveluja?

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Verkkouutisissa 4.1.2022.

Aluevaalit ovat jo ovella, mutta harva hahmottaa mistä kaikesta vaaleissa ollaankaan päättämässä. Sosiaali- ja terveyspalvelut osaa lähes jokainen nimetä perustettavien hyvinvointialueiden tehtäviksi. Harvempi tietää, että aluevaaleissa päätetään myös suomalaisten arjen turvallisuuden kannalta keskeisten pelastuspalvelujen tulevaisuudesta.

Vaikka pelastuspalveluista puhutaan vähemmän, on niiden merkitys keskeinen. Harva suomalainen on pelastustoimen vakioasiakas. Kaikille on kuitenkin tärkeää, että ensihoito- ja pelastuspalvelut ovat nopeasti ja ammattitaitoisesti saatavilla, kun niitä tarvitsee. Jokaisen on voitava jatkossakin luottaa avun saamiseen hädän hetkellä riippumatta siitä, missä päin Suomea asuu.

Pelastustoimen alan kysymykset ovat ajankohtaisia myös siitä syystä, että alan tulevaisuuden näkymien taivaalle on viime aikoina ilmaantunut huolestuttavia pilviä. Huolista keskeisimmät ovat nähdäkseni seuraavat kolme: pelastajapula, pelastuspalvelujen rahoitus ja pelastustoimen asema tulevilla hyvinvointialueilla.

Pelastustoimea uhkaa 2020-luvun lopulla vakava pelastajapula. Tulevien vuosien eläkepoistumia, alanvaihtoja ja urakiertoja koskevien arvioiden mukaan myötä Suomessa on vuoteen 2030 mennessä noin 1 500 pelastajan tarve. Lisäksi toimintavalmiuden parantamisesta ja varallaolojärjestelmään liittyvistä muutoksista johtuu noin 1 000 päätoimisen henkilön lisätarve. Yhteensä tämän vuosikymmenen pelastajatarve on siten jopa noin 2 500 pelastajaa. Tarve on valtava suhteutettuna pelastajien tämänhetkiseen määrään, joka on noin 6 200. Tarpeeseen vastaaminen edellyttää käytännössä pelastajakoulutuksen määrän kaksinkertaistamista ja Pelastusopiston koulutusjärjestelmän sopeuttamista ennakoivalla suunnittelulla ja opetuksen järjestelyillä.

Toinen keskeinen pelastustoimea koskeva huoli koskee pelastuspalvelujen rahoitusta. Sisäministeriön arvion mukaan pelastustoimen järjestelmään kumuloituu vuoteen 2030 mennessä noin 81 miljoonan euron vuotuinen vaje. Rahoitusvaje koostuu todetuista puutteista pelastustoimen palvelutasossa (noin 58 miljoonaa euroa), varallaolojärjestelmään liittyvistä muutoksista (noin 13 miljoonaa euroa) ja öljynsuojelurahaston muuttuneesta taloudellisesta tilanteesta (noin 10 miljoonaa euroa). Vastuu pelastustoimen rahoituksesta on kunnilla ja siirtyy sote- ja pelastustoimen uudistuksen myötä valtiolle vuoden 2023 alusta. Pelastustoimen järjestelmän rahoitusvajeen paikkaamiseksi tulisi viipymättä luoda suunnitelma ennen rahoitusvastuun siirtymistä valtiolle.

Kolmas huoli koskee pelastustoimen asemaa perustettavilla hyvinvointialueilla. On merkittävä riski, että pieni pelastustoimi jää alueilla suuren soten jalkoihin. Rahoitusta ei ole korvamerkitty, eikä mitään palomuuria ole sen estämiseen, etteikö pelastustoimen rahoja voitaisi hyvinvointialueilla käyttää myös muiden alueen menojen kattamiseen. Kun tiedämme, että väestön ikääntymisen myötä lakisääteiset sote-menot tulevat seuraavien vuosien aikana merkittävästi kasvamaan, vaarana on, että säästöjä tullaan alueilla etsimään pelastustoimen puolelta. Tästä syystä on korostetun tärkeää, että aluevaltuustoihin valittavat edustajat ymmärtävät pelastuspalvelujen merkityksen.

Aluevaalit käydään 23.1.2022. Ennakkoäänestää voi jo 13.1.2022. Valitessasi ehdokasta kysy, miten hän aikoo toiminnassaan turvata suomalaisille tärkeät pelastuspalvelut.